Habiban teemat

Nyt on aika.

Osallistetaan nuoria

• Osallisuus alkaa jo lapsuudesta

Hyvinvointi-Suomessa köyhyys on karua todellisuutta yli 100 000 lapselle. Lapsiperheköyhyys ei ole tullut yhteiskuntaamme ulkoapäin yllättäen, vaan se on seurausta pidemmän ajan yhteiskunnallisista muutoksista, valtakunnallisen ja kunnallisen tason päätöksistä sekä arjen käytännöistä, jotka ovat antaneet lapsi- perheköyhyydelle tilan ja tilaisuuden yhteiskuntamme rakenteissa. Lapsiperheköyhyydestä puhuessamme emme voi sivuuttaa sitä, että on ollut kyse myös arvovalinnoista, joissa emme ole ottaneet riittävästi huomioon lasten oikeuksia, osallisuutta ja hyvinvoinnin ydintekijöitä.

Lasten ja perheiden elämää heikentäneiden toimien seuraukset näemme nyt lasten pahoinvoinnissa: syrjäytymisessä, lasten oman lähiyhteisön ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisessä. Käytännössä jo varhain alkavissa käytöshäiriöissä ja kiusaamisessa, nuoruuden koulupudokkuudessa ja opintojen katkeamisessa sekä lasten kasvavassa yksinäisyydessä. Myöhemmin elämänhallinnan puutteessa ja luisumisessa tukitoimien ulottumattomiin.

Perhepolitiikan punaisena lankana on oltava ehkäisevien, maksuttomien matalan kynnyksen lapsiperhe- palveluiden parantaminen. Oleellista on, että perheet saavat hyvin toimivia palveluja oikea-aikaisesti ja riittävästi. Korjaavien palveluiden tarvetta ei voida sivuuttaa, ja samalla pitää määrätietoisesti vahvistaa matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää palvelutarjontaa. Kuntien on palautettava kotipalvelut perheiden tarvetta vastaavalle tasolle ja varattava niihin tarvittavat resurssit. Lapsiperheet ovat nyt kunnissa eriarvoisessa asemassa, kun kuntien välillä on suuria eroja kotipalvelujen määrässä. Lapsiperheköyhyyden torjuminen vaatii välittömiä panostuksia ensisijaiseen sosiaaliturvaan.

• Lasten ja nuorten ääni kuuluviin päätöksentekoon

Jotta lapsen ja nuoren tarpeet voidaan huomioida päätöksenteossa, on lapsivaikutusten arviointi otettava mukaan päätöksentekoon välittömästi. Lapsivaikutusten arviointi tarkoittaa lapsen edun harkitsemista niin lapsiin kohdistuvia päätöksiä tehtäessä kuin toiminnassakin. Tavoite on selvittää lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset ja löytää paras mahdollinen ratkaisu. Erityisen tärkeää on, että lapsivaikutusten arvioinnissa kuunnellaan lasten ja nuorten omia näkemyksiä.

• Nuorten syrjäytymisestä osallisuuteen

Suomessa on arviolta noin 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Nyt on korkea aika puuttua erityisesti nuorten miesten syrjäytymiseen, ja tehostaa sen ennaltaehkäisyä. Maailmanlaajuisesti on todettu että syrjäytyminen, yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemus altistavat nuoria radikalisoitumiselle, uskonnosta tai etnisyydestä riippumatta. Suomessa tällä hetkellä lisääntyvä vastakkainasettelu, vihapuhe ja yhteiskunnan ilmapiiri saattaa pahentaa tilannetta entisestään. Nuoret kaipaavat yhteisöä johon kuulua, kokemusta osallisuudesta ja merkityksellisyydestä. Jos yhteiskunta ei tarjoa nuorilleen osallisuutta, he voivat olla alttiita löytämään yhteisönsä erilaisista ääriliikkeistä. Sosiaalinen integraatio on paras keino radikalisoinnin ennaltaehkäisyyn.  

Keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn

Valtakunnallisella tasolla:

• Otetaan käyttöön SDP:n nuorisotakuu ja tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle tai alle 30-vuotiaalle valmistuneelle joko työ-, työharjoittelu-, työkokeilu-, työpaja-, oppisopimus- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. Tätä tuetaan yhdistetyllä uudella palkkatuella, johon varataan riittävä rahoitus.

• Pidetään huolta, että nuorisotakuu ulottuu kaikkiin nuoriin, niin maahanmuuttajataustaisiin, oppimisvaikeuksien kanssa kamppaileviin kuin osatyökykyisiin ja vammaisiin.

• Varataan resurssit ja jatketaan nuorten aikuisten osaamisohjelmaa alle 30-vuotiaille nuorille aikuisille, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto.

• Kielletään lailla nollatyösopimukset ilman minimituntimäärää.

• Otetaan tarkasteltaviksi työmarkkinatuki ja peruspäivärahan lapsikorotus.

Kuntatasolla:

• Otetaan laajamittaisesti käyttöön toimivia palvelukokonaisuusmalleja kuten Eksoten Toimari-hanke.

• Kunnat ja valtio ottavat käyttöön sosiaalisia työllistämisehtoja ja edellyttävät hankinnoissaan niiden huomioimista markkinatoimijoilta esimerkkinä osatyökykyisten, vammaisten, maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien työllistäminen sekä vaativat työllistämisehdon toteutumisen raportoimista.

• Kunnat ja valtio edellyttävät hankinnoissaan, että työsuhteilla ei keinotella eikä käytetä alipalkkausta.

Arjen tasolla:

• Rakennetaan yhteistyössä järjestöjen kanssa työttömien lapsiperheiden arki sellaiseksi, että lapsilla on mielekästä ohjattua tekemistä ja vanhemmilla mahdollisuus paneutua hyvään vanhemmuuteen, parantaa osaamistaan ja pitää huolta työn hakemisesta kts. Toimari-hanke ja Oma Kamu-malli.

Koulutus kuuluu kaikille

Koulutus ja sivistys tarvitsevat puolustajaa. Työelämä on muuttunut eikä tulevaisuudessa peruskoulutuksen varassa olevilla nuorille ei ole tarjolla töitä. Siksi oppivelvollisuusiän pidentäminen on perusteltua. Koulutuksen tehtävä on antaa ihmiselle turvaa tulevaisuudessa sekä arvokasta sivistyksen pääomaa.

• Koulutusjärjestelmää on uudistettava.

Oppivelvollisuusikää on pidennettävä kahdeksaantoista ikävuoteen saakka. Oppivelvollisuutta pidentämällä voisimme taata kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen. Tällöin nuoren tulevaisuus ei jää kiinni perheen varallisuudesta. Toisen asteen koulutuksen sitominen oppivelvollisuuteen ennaltaehkäisee väliinputoamista, ja sitä kautta syrjäytymistä. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa luonnollisesti myös koulutuksen maksuttomuutta ja lapsilisän jatkamista.Koulupudokkuuden on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi työttömyyteen, alhaiseen palkkatasoon sekä rikolliseen toimintaan. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kaikilla on yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet, saumattomat koulutuspolut sekä muutosturvaa tulevaisuudelle.

• Koulutukseen panostaminen muuttaa tulevaisuutta

Minä ja puolueeni SDP uskomme, että koulutus on tehokkain tapa muuttaa maailmaa. Kouluasteiden nivelvaiheet ovat erityisen haastavia jo ennestään haavoittuvassa asemassa oleville nuorille. Koulupudokkuus erityisesti peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen välillä on yhteydessä monenlaisiin negatiivisiin tekijöihin myöhemmin elämässä. Nuorista työttömistä valtaosa on vain peruskoulun suorittaneita. Koulutustaso korreloi terveyserojen kanssa. Koulutus vaikuttaa ihmisen tietoihin, arvoihin ja taitoihin. Koulutus vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin ja ammattiasemaan. Koulutuksella on myös ylisukupolviset vaikutukset. Erityisesti tyttöjen koulutus vähentää seuraavan sukupolven lasten pahoinvointia.

Yhdenvertainen työelämä

• Työelämällä on ihmeellinen voima vaikuttaa ihmisen elämän laatuun, osallisuuteen ja merkityksellisyyden kokemukseen. Yhteiskunnan vastuulla on varmistaa ihmisille yhdenvertaiset oikeudet toteuttaa omaa osaamistaan ja saada siitä reilu korvaus. Tällä hetkellä meillä on valtavasti kykeneviä ja taitavia ihmisiä vastoin tahtoaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle tähän ei ole varaa. Tarvitsemme kaikkien taidot käyttöön! Vammaisista henkilöistä työmarkkinoiden ulkopuolella on 80 prosenttia. Kehitysvammaisten kohdalla luku on jopa 96-98 prosenttia. Turvapaikanhakijoita istutetaan toimettomina juuri silloin kun motivaatio integroitumiseen ja työelämään kiinnipääsemiseen olisi suurimmillaan. Pitkään kotona olleiden maahanmuuttajanaisten on tutkitusti vaikeaa löytää töitä. Kaikkia ryhmiä yhdistää työllistymisen haasteiden perustukset: asenteet, ennakkoluulot, tukirakenteet ja kannustinloukut.

• Yleisturva-mallilla yhdenvertaisuutta

Sosialidemokraattinen sosiaalipolitiikka tiivistyy ihmisarvoon, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Sosiaaliturvassa on kyse investoinnista näiden periaatteiden toteuttamiseen eli ajatukseen inhimillisistä investoinneista. Jokaisella ihmisellä pitää nykyaikaisessa yhteiskunnassa olla samat mahdollisuudet oman persoonallisuutensa vapaaseen kehittämiseen. Yhteiskunta rakentuu työn varaan ja siten myös tulevaisuudessa sosiaaliturvan lähtökohtana on oltava ihmisen oman aktiivisuuden, itsensä kehittämisen ja työllistymisen tukeminen. Tämän takia sosiaaliturvassa on oltava myös kannustavia ja työn tekemiseen liittyviä velvoitteita.

• Palveluihin on varaa järkevän verotuspolitiikan avulla

Verotus vain yksi osa talouspolitiikkaa. Verotus (tai veronalennukset) ei ratkaisu kaikkeen. Verotusta käytettävä siinä, missä se on tehokas:

1. Verotuksella rahoitetaan hyvinvoinnin takaavia julkisia palveluja sekä etuuksia.

2. Verotuksella hillitään eriarvoisuutta ottamalla maksukyky huomioon verotuksessa. Oikeudenmukainen verotus tarkoittaa, että samaa tuloa ja varallisuutta verotetaan saman verran ja suurta enemmän.

3. Verotuksella ohjataan ympäristön ja talouden kannalta kestävämpään kulutukseen ja tuotantoon sekä edistetään hyvinvointia.